banner
ETUSIVU | UUTISET | KOIRAT | PENTUJA | PENTUEET | TERVEYS | ME | GALLERIA | VANHA GALLERIA | YHTEYSTIEDOT |  LINKIT

RININ HARRASTUKSET

Rini seuraa
TOKO oli alun perin laji, jota minun ei pitänyt harrastaa ollenkaan - se vaikutti niin niuhottamiselta ja pikkutarkalta. Minun ei tarvinnut kuin käydä katsomassa yhdet tokokisat, joiden jälkeen kelkka kääntyi täysin, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Rini oppi tottelevaisuuden perusteet helposti, joskin kouluttajan osaamattomuuden joitakin virheitä korjaillaan edelleen.

Rini on ollut ohjaajalle hyvin palkitseva tokokoira, vaikka toki aina välillä on joutunut hakkaamaan päätään seinäänkin. Rini on nuoresta asti osannut säätää virettä sen mukaan, mitä treenataan ja tehdään, mistä on tokossa ollut paljon hyötyä. Rini ei treenikentällä näe mitään muuta kuin minut, mikä myös on ollut suuri etu tokoa treenatessa. Riniin kaipaisin hieman lisää vauhtia, se tekee töitä vähän säästöliekillä, vaikka innokas muuten onkin. Rini tekee treeneissä ja kisoissa tasaisen varmaa työtä, se on hyvin luotettava kisakaveri - Rini tekee asiat niin kuin ne on sille opetettu.

Rini palkkautuu sekä namilla että lelulla, pääasiassa käytän kuitenkin lelua, koska se on Rinille selkeästi parempi palkka. Rinillä on koulutustunnukset tokon alokas- ja avoimesta luokasta, ja voittajaluokasta sillä on yksi ykköstulos. Nyt treenailemme evl:n liikkeitä. Rini on suorittanut myös bh-kokeen hyväksytysti.

cute
RINISTÄ ei pitänyt tulla jälkikoiraa, ettei hyvä hakukoira menisi pilalle - joku viisas kun on sanonut, että jos haluat hyvän hakukoiran, älä koskaan tee sen kanssa jälkeä. Into kokeilla jälkeä vei kuitenkin voiton. Hakukoiran työskentelytavat näkyivät etenkin jälkiharrastuksen alkuvaiheissa selvästi, mutta harjoituksen myötä Rini oppi, että jälkeä ajetaan nenä matalalla ja ukot etsitään nenä korkealla.

Rini on ollut ohjaajalle hyvä ensimmäinen jälkikoira. Rini on tarkka jäljestäjä, ja se ymmärsi heti nostaa ihmisen hajuiset kepit jäljeltä, kun niitä sinne testimielessä laitettiin. Rini on aika vauhdikas jäljellä, vaikka tekeekin töitä tarkasti koko ajan. Jana on ollut koulutuksen haasteellisin puoli, mutta siinäkin kohtaa ohjaaja lienee vain edennyt vähän turhan nopeasti.

Rini sai ensimmäisistä jälkikisoistaan alokasluokan koulutustunnuksen. Avoimen luokan jälkikisoissa olemme käyneet kerran, ja niissä epäonnistuminen oli ihan ohjaajan omaa syytä (en luottanut koiraan) - koira teki töitä loistavasti joka osiossa. Rinin kanssa on suunnitelmissa vielä kisata jäljellä.

HAKUA Rinin kanssa treenattiin hyvinkin aktiivisesti asuessamme Joensuussa. Jyväskylään muuttamisen jälkeen emme päässeet aktiiviseen hakuryhmään, ja ajan kanssa haun rinnalle aloitettu jälki vei voiton ihan jo siksi, että sitä pystyi treenaamaan itsekseenkin.

Jos voisin nykyisillä tiedoillani aloittaa Rinin hakukoulutuksen uudestaan, se opetettaisiin hyvin eri tavalla. Näkölähdöillä toki saatiin koiralle nopeasti maalimiesintoa ja halukkuutta lähteä pitemmällekin tekemään pistoja, mutta oli kova työ saada näöllä pelaava koira ymmärtämään, että ukot löytääkseen sen pitää kuitenkin käyttää nenää. Olen viettänyt Rinin kanssa hakumetsässä silti monia elämäni loistavimmista ja myös opettavaisimmista hetkistä koiraharrastuksen parissa.

Nykyään Rini tekee hakua lähinnä mielenvirkistysmielessä. Muutamia kisojakin kävimme kokeilemassa, mutta ne kaatuivat maastossa valeilmaisuihin. Ohjaajan koulutusmokia, mutta oppia ikä kaikki!
haku

Rini paimentaa
PAIMENNUKSESTA ei ensin meinannut tulla Rinin harrastusta lainkaan. Se oli ensimmäisellä kerralla tosi innokas ja kiinnostunut lampaista, mutta kun kouluttaja räpäytti sitä sauvalla naamalle hillitäkseen liiallista intoa, Rini tuumasi, että kouluttaja saa pitää lampaansa. Oma epävarmuuteni ohjaajana ei myöskään vienyt Riniä paimennuksessa eteenpäin, se olisi kaivannut minulta tukea ja selkeitä ohjeita. Kun laji on tullut viimeisen vuoden aikana tutummaksi ja olen itse oppinut jonkin verran ohjaamaan, on Rinistäkin kuoriutunut oikea paimenkoira.
Paimennus on opettanut minulle taas uusia asioita niin koiran lukemisessa kuin sen toiminnan ymmärtämisessäkin. Kaikki koiraharrastukset edellyttävät yhteistyötä ja koiran ja ohjaajan välistä luottamusta, mutta paimennuksessa kaikki korostuu - ehkä siksi, että koira työskentelee koko ajan viettialueilla. Kesän 2014 kohokohtia oli huomata, että Rini osaa paimentaa, ja myöhemmin ymmärtää, miksi se ei aiemmin päässyt näyttämään taitojaan. Se on paimenessa hyvin kuuliainen ja työskentelee rauhallisesti - se tuntui ihanalta vastapainolta vauhdikkaan Neven kanssa taistelemiselle ja Hildan kanssa keskitien etsimiselle. Rini on armollinen paimenkoira myös osaamattomalle ohjaajalle, koska se ei tee mitään typerää, vaikka ohjaaja olisikin ohjauksessaan vähän myöhässä.

AGILITY aloitettiin Rinin ollessa 1,5-vuotias. Agi on ollut ohjaajan souda ja huopaa -laji: välillä se on ollut tosi kivaa ja välillä toivon, etten olisi koko lajiin koskaan sekaantunutkaan. Ongelma juontaa juurensa aikaan, kun olin Rinin kanssa tasoamme huomattavasti korkeammassa ryhmässä, jossa emme kumpikaan saaneet onnistumisen kokemuksia. Rini menetti luoton ohjaajan kykyyn kartturoida ja ohjaaja oppi inhoamaan agilitytreenejä. Jyväskylään muuttamisen jälkeen pääsimme ryhmään, joka vastasi enemmän omaa osaamistasoamme, ja siellä saimme koiran luottamaan taas ohjaajan kartturointiin. JAT:lle päästyämme etenimme vaativan koutsin ryhmässä hillittömästi. Seuraavan kauden koutsi olikin vähän lempeämpää sorttia, ja minä en saanut enää kiskottua itsestäni treeneissä kaikkea irti. Siihen tuli taas stoppi.

Rini rakastaa agilityä, se nostaa kierrokset kaakkoon heti esteet nähdessään (tai hallin pihaan ajettaessa). Sen peruskoulutuksessa on osaamattoman ohjaajan takia tehty virheitä, hyppytekniikassa olisi vähän petrattavaa, mutta virheitä on yritetty korjailla jälkikäteen. Intoa ei ainakaan puutu. Rini treenaa agilityä nykyään ystäväni Ainon kartturoimana.  
Rinin agi
agia

vepe1
vepe2
VEPE aloitettin Rinin kanssa Joensuussa, mutta se jäi parin kesän treenien jälkeen, kun harrastukselle ei tahtonut enää löytyä aikaa. Viime kesänä saimme treenipaikan Muuramesta, ja siellä päästiin muistuttelemaan mieleen taas vepeilyn saloja. Rini on innokas vepeilijä, hieman rauhallinen suorituksissaan, mutta toki lajikin on näin "pienelle" koiralle fyysisesti vaativa.

Rinin kanssa osallistuttiin viime vepekauden lopussa vepen möllikisoihin, vientiä lukuun ottamatta kaikki liikkeet menivät nappiin. Jos tulevalle kesälle saadaan treenipaikka, keskitymme viennin varmuuden lisäämiseen, ja olisi se varmaan hiljalleen korkea aika käydä kokeilemassa ainakin SOVEn suoritusta kisoissa.

RININ kanssa on hupimielessä tehty koiratanssiesitys kuukaudessa, käyty dobon alkeiskurssilla, rallytokoiltu, harjoiteltu tarkkuusetsintää ja pudotetun esineen noutoa ja Rini osaa myös melko kattavan valikoiman erilaisia temppuja.

Rini ja dobo