HAKU

Rinin päälaji on haku, jos meidän harrastuksista nyt jonkun voi nostaa etusijalle. Aloitimme ukkojen etsimisen Rinin ollessa 7 kk ikäinen, eikä mennyt kovinkaan kauaa, kun sekä koira että ohjaaja olivat koukussa lajiin.

Hakua treenatessa ja harrastaessa olen hyvin ymmärtänyt sanonnan, että hyvää hakukoiraa harvoin koulutetaan yhdessä kesässä. Rinin kanssa haun treenaaminen on ollut mielestäni koko ajan nousujohteista, mutta koiran kypsymiseen ja itsevarmuuden rakentamiseen on mennyt paljon aikaa. Hakukesiä on takana jo useampi, mutta oikeastaan vasta nyt, Rinin ollessa melkein viisivuotias, on alkanut tuntua, että koira pikkuhiljaa valmis.

Rini ilmaisee ukot rullalla, kun sitä ei saanut nuorempana haukkumaan millään. Rullailmaisu sopii Rinille kyllä todella hyvin, kun se rakastaa noutoa ylitse kaiken, joten en ole jäänyt harmittelemaan ilmaisuvalintaa. Ilmaisu onkin oikeastaan ollut alusta pitäen suhteellisen varma.

Minulla on vähän syystäkin korkeat odotukset tämän lajin suhteen, mutta vain aika näyttää, kuinka pitkälle pääsemme tämän vaativan, mutta erittäin palkitsevan lajin parissa. Muutamissa kisoissa on käyty, mutta ei vielä kovin häävein tuloksin. Kisoihin suunnataan kuitenkin vielä, mä en suostu vielä luovuttamaan ;)

JÄLKI

Niin, minunhan ei koskaan pitänyt "pilata" upeaa hakukoiran alkua jäljestyksellä. Hinku päästä kokeilemaan tätä lajia oli kuitenkin niin suuri, etten millään malttanut jäädä odottamaan, että talouteen tulisi toinen koira, jonka kanssa sitä harrastaa. Niinpä huomasin keväällä 2009 kesän maastolaji-ilmoittautumista täyttäessäni ruksivani myös jäljen haun rinnalle.

Rini kehittyi ensimmäisen jälkikesänsä aikana huimasti. Alussa hakukoiran ominaisuudet puskivat väkisinkin läpi, ja jälkeä ajettiin nenä ylhäällä ilmasta vainua ottaen. Loppusyksyyn mennessä ollaan päästy ihan kunnolla jäljestyksen makuun: nenä on maassa, Rini etenee vauhdikkaasti ja työskentelee tarkasti, ja se on tunnollinen keppien ilmaisija.

Rini sai alkusyksystä 2010 ensimmäisistä jälkikisoistaan koulutustunnuksen JK1. Avoimen luokan kisakalenteria vielä katsellaan...

AGILITY

Agility aloitettiin Rinin ollessa hieman yli 1,5-vuotias. Ei liene yllätys, että Rini rakastui lajiin täysin.

Lajin parissa ollaan parin vuoden ajan tehty töitä vähän kausittain: alkeis- ja alkeisjatko-kurssien jälkeen laji oli tauolla pitkän aikaa, kun treeniryhmän radat olivat meille liian vaikeita, eikä onnistumisia saatu. Jyväskylään muutettuamme pääsimme treeniryhmään, joka koostui suunnilleen samantasoisista koirakoista, jonka jälkeen ei ole kuin tarvinnut itseään herätellä taas lajin lumoihin.

Kun pääsimme JAT:lle treenaamaan agilityä, erityisesti ohjaaja kehittyi paljon ensimmäisen puolen vuoden aikana. Minusta tuntui, että aloin vihdoin löytää oikean sävelen Rinin viemisessä, ja ennen kaikkea löysin taas rakkauden agilityyn.

Rini sai aikanaan Muuramen kennelkerhon agilitytreeneissä lempinimen Ferrari. Se kertoo tuosta koirasta aika osuvasti - onhan se aika nopea. Onni on, että se kuuntelee ohjausta hyvin tunnollisesti tekemällä juuri niin kuin ohjaaja ohjaa. Koiran erinomainen radanlukutaito kuitenkin pitää huolen siitä, että jos ohjausta ei tule, se päättelee itse, minne mennään. Rini kestää hyvin toistoja ja on ollut ohjaajaansa kohtaan loputtoman kärsivällinen. Se on ollut pelastus tässä lajissa.

Rini starttasi virallisen agilityuransa heinäkuussa 2010, tällä hetkellä kisaamme ykkösissä. Rinillä on yksi nousunolla.

TOKO

Toko on ensimmäinen laji, jossa sekä koira että minä olemme kisanneet. Ensimmäiset kisat olivatkin jännitysmomentin paikka: Rini oli ollut treenittä pari viikkoa, kun ohjaajan selkä odotti leikkauspöydälle pääsyä - ja eihän siinä ollut mitään takeita, että selkä kestäisi rasituksen. Meidän ensimmäinen koe oli ehkä elämäni antoisin ja kivulian varttitunti, mutta se kannatti: ykköstulos tuli, samoin kolmas sija ja kunniapalkinto parhaalle tokouransa aloittaneelle koirakolle.

Selän kuntoutuksen jälkeen aloin taas tehdä merkintöjä kisakalenteriin, ja yhtenä viikonloppuna kävimmekin hakemassa puuttuvat ykköset TK1:stä varten. Syksyllä Rini sai vielä koularin TK2, marraskuun alussa suoritimme BH-kokeen hyväksytysti Rinin parhaiden juoksupäivien aikaan. TK2:sen jälkeen olemme treenanneet voittajaluokan liikkeitä enemmän ja vähemmän kausiluontoisesti, ja varsinkin kesällä tokon treenaaminen on jäänyt vähemmälle, kun on paljon muutakin treenattavaa.

Voittajaluokka korkattiin toukokuun alussa 2009 ihan vain katsoaksemme, missä mennään - ja hyvin odotetusti sieltä ei tullut tulosta. Syksyn mittaan kävimme useammassa kisassa nollia hakemassa, kunnes viimein vuoden viimeisessä kisassa palaset napsahtivat kohdalleen ja saimme kakkostuloksen vain tunnarin mennessä harmillisesti nollille. Ykkönen liippasi siis läheltä! Nyt treenaillaan vähän lisää ja tehdään hienosäätöä, suunnataan kisakentille sitten, kun ollaan saatu lisää varmuutta liikkeisiin.

Tokokoirana Rini on täsmällinen: se tekee kaiken juuri niin kuin olen sille opettanutkin. Suorittajana se on myös melko varma, Rini tekee joko älyttömän hyvin tai älyttömän huonosti - sille ei ole olemassa mitään vaihtoehtoa niiden väliltä. Rinin kanssa on kiva treenata ja kisata sekä kokeilla uusia juttuja, se on aina valmis oppimaan lisää. Kokemus on todistanut, että jos koira ei opi jotain asiaa tai liikettä, vika ei ole koirassa vaan ohjaajassa ;)

VEPE

Vesipelastus on uusi lajituttavuus meille molemmille, ja kokeillahan sitä piti, vaikka laji on fyysisesti rankka näin "pienelle" koiralle. Ja tottahan se on - ei Rini millään pärjää ainakaan nopeudessa isoille landseereille tai leonbergeille.

Vepe on hauska ja märkä laji, ja vesielementin perusteella me oikeastaan päädyttiinkin lajia kokeilemaan. Rini rakastaa vettä ja kantaa tavaroitakin mielellään - molemmat olivat toivomuksina kurssille pääsemiseksi. Vepe aloitettiin kesällä 2008, mutta harrastamista hankaloitti heinäkuun puolivälissä sattunut tapaturma, jonka seurauksena Riniltä poistettiin vasemmanpuoleinen yläkulmahammas. Muihin lajeihin hammaspuutos ei ole sen kummemmin vaikuttanut, mutta vain aika näyttää, miten käy vepen kanssa.

Jossain vaiheessa tulee kuitenkin aina vastaan se tilanne, jolloin huomaa, ettei aika riitä ihan kaikkien lajien harrastamiseen. Meillä on ollut tarkoitus käydä vepeilemässä jo useampana kesänä, mutta aina se on jäänyt muiden lajien rinnalla. Toivottavasti joku kesä löytyy taas aikaa palata takaisin vepeilyn maailmaan.

KOIRATANSSI

Rini osaa melkoisen valikoiman kaikenlaisia temppuja, mutta harvoin niitä on yhdistelty koregrafiaksi asti ja valittu siihen musiikkia (vai menikö se toisinpäin). Alkuvuodesta 2009 niin kuitenkin kävi.
RINI TANSSII

NÄYTTELYT

Kehäkierrokset kuuluvat lähinnä kyllä omistajansa harrastuksiin, mutta mikäpä tässä on niistäkin kertoessa. Rini on kiertänyt näyttelyissä melkeinpä koko ikänsä pienestä pitäen, ja se on ollut todella hauskaa ja opettavaista. Näyttelyissä on helppo kiertää, kun niitä varten ei tarvitse jokaista osallistumiskertaa kohti opetella uusia juttuja ;)

Rini on ihana koira esittää: se esiintyy loistavasti - ja tästä olen tainnut jokusen hivenen huvittuneen kommentin kuullakin. Oikeastaan Rini ei välttämättä tarvitsisi esittäjää kehään kanssaan lainkaan, se esiintyy kyllä itsestään esittäjänkin puolesta ;) Esiintyminen onkin ehdottomasti meidän parhain taito näyttelyitä ajatellessa. Menestystä se ei ole meille aina tuonut, mutta se ei mielestäni olekaan harrastuksen tarkoitus. Minusta on kiva kierrellä eri tuomareilla ja kuulla mielipiteitä Rinin ulkonäöstä.

Rini valioitui 4,5-vuotiaana Tuusniemellä helmikuussa 2011 - ihan kaljuna ja piskuisena, mutta kropaltaan viimein valmiina. Rini kehittyi melko hitaasti, mutta mielestäni sitä kannatti odottaa, vaikka odottaminen tuntuikin välillä tautisen hitaalta. Valioitumisen jälkeen olemme vähentäneet näyttelyissä käyntiä huomattavasti, mutta aina silloin tällöin on mukavaa palata takaisin kehiin. Kenties meidät joskus voi vielä bongata näyttelykehistä jostain rajojen toiselta puolen... ;)

Linkit Rinin näyttelyarvosteluihin löytyvät tulossivulta.