banner
ETUSIVU | UUTISET | KOIRAT | PENTUJA | PENTUEET | TERVEYS | ME | GALLERIA | VANHA GALLERIA | YHTEYSTIEDOT |  LINKIT

ME


me
Neve, minä ja Rini kesällä 2009

Olen Aija Tanskanen, Itä-Suomen kasvatti, joka eksyi kotipaikkakunnaltaan Joensuusta Jyväskylään sairaanhoitajaopintojensa perässä syksyllä 2009. Valmistumiseni jälkeen havaitsin asettuneeni Jyväskylään, eikä minulla ainakaan toistaiseksi ole ollut keskimaasta mikään kiire pois, mutta auton nokka suuntaa edelleen usein kotikonnuille - ja milloin mihinkin päin Suomea. Ennen muuttoa Jyväskylään ehdin opiskella Joensuun yliopistossa suomen kieltä ja kirjallisuutta kolmisen vuotta, lauleskella konservatoriolla klassisen musiikin merkeissä, tehdä töitä postinjakajana sekä kassaneitinä sekä perehtyä vähän koiramaailman saloihin. Tällä hetkellä olen sairaanhoitopiirin palveluksessa keskussairaalassa suljetulla psykiatrian osastolla.

Omaa koiraa kinusin kotona niin kauan kuin muistan, tuloksetta. Äidin ja pikkusiskon allergian vuoksi lapsuudenkotiini ei koskaan koiraa tullut, mutta päätin jo varhain, että oma koira minulle tulee heti, kun muutan kotoa. Ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen elämäntilanne alkoi viimein näyttää siltä, että toiveista oli aika tehdä totta. Rotuvalinta ei ollut alusta alkaen ihan selvä. Ihastuin ensin ystävieni karjiksiin, mutten pystynyt ottamaan pentua pentueesta, josta olisin sen halunnut, koska asuin vielä kotona. Pennun ottaminen jostain muusta yhdistelmästä ei tuntunut hyvältä, joten aloin katsella muita rotuja. Bordercollie oli viehättänyt minua rotuna jo lapsuudesta saakka, mutta arastelin ajatusta ottaa niin aktiivista koiraa siinä pelossa, etten ehkä innostuisikaan koiraharrastuksista. Sitten samoihin aikoihin ystäväni esitteli minulle netin välityksellä australianpaimenkoiran. Rodusta lisää lukiessani minulle valkeni, että tätähän minä juuri olen etsimässä! Sopivaa kasvattajaa jouduin etsimään tovin, mutta se kannatti, ja viimein marraskuussa 2006 matkustin junalla Tampereelta Joensuuhun pikkuisen Rinin kanssa. Siitä seikkailu vasta alkoi!

Rinin kanssa pääsin tutustumaan erilaisiin koiraharrastuksiin agilitystä, tokosta, pk-hausta, pk-jäljestä ja vesipelastuksesta lähtien, myös näyttelyissä tuli käytyä tiuhaan tahtiin. Kaikki oli uudelle koiraharrastajalle uutta ja ihmeellistä, eikä se tunne ole onneksi kadonnut harrastusvuosien aikana mihinkään. Vuosien varrella osallistuin erilaisille luennoille ja koulutuksiin, jotka käsittelivät koiran koulutusta, käyttäytymistä, luonnetta, ulkomuotoa ja lopulta kävin kasvattajan perus- ja jatkokurssit sekä jalostusneuvojien peruskurssin. Koiraharrastusta aloitellessani en uskonut koskaan kasvattavani itse, mutta ajan kanssa kiinnostus kasvatustyötä kohtaan kasvoi. Kennelnimi Empathica's myönnettiin minulle marraskuussa 2009, ja ensimmäinen pentue syntyi tammikuussa 2012.

Hyvä aussie on mielestäni terve, monenlaisiin harrastuksiin erinomaisesti soveltuva sekä helposti koulutettavissa ja motivoitavissa. Itse ihastuin rodussa aikanaan sen monipuolisuuteen: vain taivas on rajana! Aussien kuuluu mielestäni olla innokas ja halukas työskentelemään ohjaajalleen, oli kyse sitten mistä lajista hyvänsä, mutta hyvä aussie osaa myös rauhoittua, kun on levon aika. Ihanneaussieni on luonteeltaan tasapainoinen ja varma. Aussie on rotuna älykäs ja aktiivinen, luontainen ongelmanratkaisija.


Kasvatustyöni on pienimuotoista, pentueen suunnittelen aina vanhemmista, joista voisin itse ottaa pennun. Koska aussie on työkoirataustainen rotu, on mielestäni välttämätöntä, että jalostukseen käytettävillä yksilöillä on tuloksia muualtakin kuin näyttelykehistä. Tulokset eivät periydy, mutta ominaisuudet, jotka tulokset mahdollistavat, periytyvät. Omassa kasvatustyössäni pyrin terveyden, luonteen, rodunomaisuuden sekä aussien monipuolisuuden säilyttämiseen - tavoitteenani on tarjota terveitä ja hyväpäisiä aktiiviseen ja monipuoliseen harrastamiseen soveltuvia koiria, jotka osaisivat ottaa lunkisti silloin, kun työtä ei ole tarjolla. Kiinnitän kasvatustyössäni huomiota terveeseen rakenteeseen, mutta en kasvata näyttelymaailmaa silmällä pitäen.

 Australianpaimenkoira on rotuna vielä suhteellisen terve, mutta sen säilyminen terveenä ja monimuotoisena edellyttää suunnitelmallisuutta ja työtä. Yhdistelmää suunnitellessani pyrin valitsemaan jalostukseen yksilöitä, jotka tasapainottavat toisiaan kokonaisvaltaisesti mahdollisimman hyvin. Taustatyön tekeminen alkaakin siksi jo hyvissä ajoin ennen pentueen varsinaista toteutumista, jotta ehdin rauhassa tutustua sukuun, selvitellä luonteeseen ja koiran koulutettavuuteen liittyviä kysymyksiä ja puntaroida pentueeseen liittyviä riskejä.

trio

Uskon varhaisen sosiaalistamisen merkitykseen pennun luonteen kehityksessä, minkä vuoksi panostan pentujen sosiaalistamiseen syntymästä luovutusikään asti. Pyrin tarjoamaan pennuille paljon erilaisia kokemuksia, jotka valmentavat niitä tulevaisuuden varalle, jotta yhteiselo uusissa kodeissa lähtisi mukavasti käyntiin. Sosiaalistaminen tapahtuu aina pentujen ehdoilla. Tämä mahdollistaa myös minulle pentujen tarkkailun erilaisissa tilanteissa, niiden kehityksen seuraamisen ja sen myötä myös sopivien kotien valinnan.

Empathica's-pennut myydään rekisteröitynä, tunnistusmerkittynä, eläinlääkärin tarkistamina ja suositusten mukaan madotettuna, eläinlääkärin tarkastuksen yhteydessä pennuilta peilataan silmät. Pennut kasvavat kotiympäristössä ihmisten ja koirien kanssa. Pennusta tehdään Kennelliiton virallinen kauppa- tai sijoitussopimus. Pennun mukana tulee pentupaketti, johon sisältyy hoito-ohjeet, ruokaa pennulle ja kansio, jossa on tietoa pennusta ja sen vanhemmista. Pennunkyselijältä toivon perehtyneisyyttä rotuun, aktiivisuutta ja kiinnostusta koiraharrastuksiin, kiinnostusta teettää koiralle terveystutkimukset sekä halua pitää minuun yhteyttä kaikissa koiraan liittyvissä asioissa. Järjestän kasvattitapaamisia sekä koulutuspäiviä kasvateilleni pari kertaa vuodessa.